Olen ollut keväisestä valmistumisestani saakka sairaslomalla.
Sairasloman pluspuolena on jatkuva tulo ja vähäiset odotukset. Miinuspuolena on tekemisen puutteesta johtuva itsetunnon lasku. Kun tekee jotain, saa jotain myös aikaan. Kaikkein parasta on se, kun siitä vielä saa pääsääntöisesti positiivista ja kannustavaa palautetta. Tämä siis puuttui kesästä. Osa tekemistäni töistä oli liian raskaita, osa päivistä on täynnä omaa tyhjyyttään. Oli vaikea löytää tekemisen tahtia ilman säännöllistä päivärytmiä. Epäsäännöllisyys tietää minulle yleensä huolia. Niin nytkin.
Kesään mahtui paljon tunteita, osa niin suuria ja hirveitä että en uskonut niitä kykeneväni edes tuntemaan. Kävin pohjalla niin vaikean masennukseni kanssa kuin syyspuolella fyysisen kuntoni kanssa. Tuntuu että olen noussut vahvempana.
En voi kuin kiittää niitä ihmisiä jotka ovat auttaneet minua silloin, kun en olisi enää uskonut selviäväni. Tällä hetkellä asumme taas kaupungissa, ja minulla on omat rientoni joka päivälle. Vaikeuksilta ei ole vältytty (olen ollut sairaana, mm. vaikeat kivut, ruokamyrkytys, influenssa) mutta tämä tuntuu hyvältä. Olen taas elämän syrjässä kiinni. Viikossa on rutiinia, ja säännölliset keskustelukäynnit psykologin kanssa suuntaavat ja selventävät elämää.
Ensin kerralla lupaan kertoa viikko-ohjelmastani ja ehkäpä vielä siitäkin mitä keskustelen ja suunnittelen psykologin kanssa. Siihen asti moikka ja pitäkää itsenne terveenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti