Minä olen harvinainen ylläolevalla tavalla. Olen 22-vuotias ja kroonisesti sairas nainen joka pyrkii jatkuvasti kohti onnellisuutta. Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden hyväksyminen rajoituksineen ja ei-niin-pienine virheineen ei vain ole ihan helppoa.
Haaveilen ammatista, työkyvystä, asumisesta kotona Pohjanmaalla ja lapsista. Sitä ennen pitäisi jaksaa haut ja hylkäämiset, opiskelijaelämä, Kela, kivut ja uupumus sekä kaupunkiasuminen.
Elämääni valaisevat mies, lemmikit, ystävät, perhe. kirjallisuus, käsityöt ja usko sekä toivo paremmasta huomisesta.
Näen asiat omalla tavallani eikä sitä ole pakko jakaa eikä siitä tykätä. Toivon silti että jos ymmärrätte, jos jokin koskettaa tai hämmentää, otatte yhteyttä ja kommentoitte. En ole ihan niin arka että en pystyisi ottamaan vastaan myös eriäviä näkemyksiä. Välitän siitä mitä sanotte ja mitä olette mieltä.
